nyt soi: HorrorPops - Bring It On Olisi pitänyt kirjablogata jo aikaisemminkin, mutta kaikenmoinen säätö ja työliitännäiset kiireet ja kammotukset ovat varastaneet taas yhden viikon. Koska tämän blogin kirjoittaja rakastaa viihdettä ja vastustaa sellaisia kanssaopiskelijoitaan, jotka kirjoittavat Helsingin Sanomiin yleisönosastolle HP:n pahuudesta ja Dostojevskin ylivertaisuudesta (muistaakseni HS 31.7.), keskittyy tämä kirjoitus vain ja ainoastaan Harry Potteriin. Aina ajoittain tulee aiheita, joista tulee puhuttua valtavasti. Barcelonan-reissulla ja sen jälkeen puheena oli paavi ja paaveuden kummallisuudet ja hienoudet, mutta nyt suurta mielenkiintoa ja keskustelua varsinkin toimistolla on herättänyt Harry Potter. Sain Jukalta synytmäpäivälahjaksi sarjan lopetusosan. Harry Potter and the Deathly Hallows oli edeltäjiensä tapaan mukaansatempaava, eikä puuduttavaa selittelyä tapahtunut vasta kuin lopussa. En halua paljastaa liikaa, koska tätä blogia lukee ainakin yksi ystävä, jolla on kirja luettavana tällä hetkellä. Sanonpahan vain, että valtavia yllätyksiä ei tullut. Erään henkilön kohdalla sain huutaa "Arvasinpas!". Mutta ennalta-arvattavuus ei aina ole huono asia. Harry Potter -saaga sai (toivottavasti) loppunsa aika lailla sillä tavoin kuin sen pitäisikin. Ilmiö HP:n ympärillä sitä vastoin jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. Omalla tavallaan ymmärrän enemmän niitä, jotka jonottavat viitta päällä kirjakaupan edessä kuin niitä, joiden pitää valtakunnallisessa sanomalehdessä korostaa omaa selektiivistä lukumakuaan ja teilata kaikki muu kuin Dostojevski banaaliksi viihteeksi. Ehkä olen kirjallisuudenopiskelijaluopio, mutta HP:n lukeminen on kamalan paljon hauskempaa kuin Dostojevskin tavaaminen. Fjodor-sedällä oli toki sanottavaa, ja hänen kirjalliset saavutuksensa toki tunnustan, mutta mitä se on pois siltä Dostojevskifiililtä, jos miljoonat lapset ja nuoret lukevat edes yhden kirjan tänä vuonna? Pitäisikö ala-asteella lukea Rikosta ja Rangaistusta? Ja pitäisikö - kuten tämä kanssaopiskelija toivoi - nuorison pelata sivistävää ja korkealentoista tietokonepeliä, jonka hahmona seikkailee Raskolnikov? Pitäisikö? Minä en tiedä. Jos kaikki maailman ihmiset lukisivat klassikoita, niistä tulisi banaalia populaarikirjallisuutta, ja elitistit siirtyisivät lukemaan Harry Pottereita. Tai jotain. Kiitos ja anteeksi.