nyt soi: Nine Inch Nails - Year Zero

Huomioita raitiovaunusta.

1. Bussin kyljessä oli JCDecaux'n, tuon ulkomainontajättiläisen mainos. Yhtiöllä on noussut auktoriteetti ja jonkinasteinen monopoliasema hattuun: mainoksessa on kuva postiluukusta, jonka vieressä on kyltti "Ei mainoksia" ja isolla päälle kirjoitettuna "On mainontaa, jolta et voi välttyä". Juuri niin. Yhtiö tietää, mikä siinä ihmisiä ärsyttää, ja oikein kehuskelee sillä. Jopa riesoo.

2. Jos ei voi mainonnalta välttyä, niin ei voi feissareiltakaan. Seurasin huvittuneena järjetö X:n reipasta työntekijää, joka kerta toisensa jälkeen sai tylyt pakit ihmisiltä. Yrittämistä seuratessa tuli vähän sellainen olo, kuin katselisi jotain hassua kotieläintä, joka yrittää kerta kerran jälkeen ylettyä jonnekin, minne se ei vain pääse. Ei millään pahalla noita reippaita nuoria naisia ja miehiä kohtaan, mutta silti. Minusta tulisi maailman huonoin feissari. Ei ihmisille saa tyrkyttää, minusta. Ainakaan sataa kertaa päivässä.

3. Surun ja hilpeyden sekaisella mielellä seurasin kahden arviolta yläasteikäisen (anteeksi, yläkouluikäisen) pojan raitiovaunumatkaa. Hirveän isot vaatteet ja lippikset, kova asenne, haituvaviikset ja kamalasti finnejä naamassa. Toinen soitti puheluita, jotta saisi rahaa jotakin "salaista" ja "siistiä" hommaa varten. Oli niin kovista kaikkine äänenmurroksineen, mutta sitten kun henkilö X soitti ja ilmeisesti pyysi audienssia, ei poika voinutkaan tavata heti, kun piti mennä mummille kylään ensin.

Ei muuta.