nyt soi: the haunted - the drowning

aina sanoin, etten rupea blogia kirjoittamaan. mutta sitten kaikki rupesivat ja minäkin ajattelin että miksen sitten minäkin. esikoulukompleksi. kaikki tahtoivat lambadahameen. niin minäkin. ja luulin olevani erilainen lapsi.

tiedän, etten ole erilainen lapsi. tietoisuus asiasta konkretioistui tänään, kun ystävän kanssa nähtiin kuvia halkaistuista sukuelimistä ja muista kummallisista jutuista, joita ihmiset ymmärtääkseni vapaaehtoisesti ja omasta tahdostaan tekevät. mutta noin suuressa kontekstissa tuntuu hyvältä olla normaali. säilyy edes joku tolkku tässä asiassa.