nyt soi: stonegard - from dusk till doom

muuton fyysisesti raskain osuus takana. kaikki tavarat, joita oli yllättävän paljon vaikka valtavasti lähti erokumppanin kotiin ja roskiin, on nyt lattialla kasseissaan ja laatikoissaan. nyt alkaa se henkisesti vaativa osuus, jossa pitää keksiä, miten sijoittaa kaiken sentimentaalisista syistä säilyttämänsä romun, jonka olemassaoloa ei edes muista ennen kuin sitä näkee. (arkistojen aarteita: löysin piirtämäni kuvan, jossa mozart sanoo: "kappas! partituurini muutuivat naukuviksi housuiksi." miksi???) ja pitää päättää, noudattaako tiukkaa vai väljää kirjastoluokitusta hyllyynpanpossa. (saako eri kieliset romaanit olla samassa paikassa? pitääkö tieteelliset kirjat luokitella aakkosittain kokonaisuutena vai tieteenalansa mukaan?)

känpis anna on kiva. muuttoiltana juotiin olutta ja poltettiin kessua. asuntokin alkaa tuntua ihan kivalta. paitsi että joku on maalannut kylppärin kaakelien päältä yleismaalilla, joka sitten iloisesti kellastuneena lohkeilee. idiootit. huone on iso. naapurissa asuu kuningas. siis nimeltänsä, en tiedä josko myös titteliltänsä. ehkä se on töölön kuningas.

tällaisissa henkisesti raskaissa tilanteissa mitä kummallisimmat asiat tuo lohtua. esimerkiksi saippuan haju ja juusto tuntuvat elämän keskeisiltä kiintopisteiltä ja asioilta, jotka pitävät maailman radallaan. nyt on kaapissa valtava pala brie-juustoa, kun sitä jäi töistä yli. kanta-asiakasillan jäämistönä oli myös kakkua ja savuporoleipäsiä. miksi minulle aina annetaan kaikki juhlajämät? näytänkö minä muka päälle päin siltä, että tarvitsen voileipäkakun tuomaa turvaa ja koherenssia?

ja niin: perjantaina tatuoitavaksi.