nyt soi: radiosta tulee uutiset

Terveisiä Lappeenrannasta. Tavoistani poiketen en ole vielä käynyt kertaakaan baarissa tänä viikonloppuna. Sen sijaan olen maannut sohvalla, katsonut televisiota ja harrastanut kaikkia niitä aktiviteetteja, joita en kotioloissa syystä tai toisesta voi tehdä (eli televisio ja sohva).

Keskikokoisissakin kaupungeissa huomaa sen, kuinka väljää kaikkialla on. Kaupungilla mahtuu liikkumaan. Autolla pääsee lujaa kun ei ole muita edessä. Kampaajalle pääsi viikonloppunakin muutaman päivän varoitusajalla. Koska ihmiset eivät joudu elämään liian lähellä toisiaan, he eivät myöskään paheksu toistensa olemassaoloa samalla magnituudilla kuin pääkaupungissamme. Naapureille moikataan, ja myös naapurin vieraille, automarketissa pysähdytään juttelemaan ihmisille, asiakaspalvelijat sanovat "moi". Ja tottahan se on; mitä läheisemmässä kanssakäymisessä joutuu olemaan kanssaihmistensä kanssa (hullut päivät, jonot, tilaisuudet), sitä enemmän heitä vihaa. Kun taas kunnassa, jossa on väljää ja avaraa, on pakko ottaa kontaktia muihin.

Mutta mutta: parasta kotiseudulle palaamisessa on se, kuinka herttaista on kun kaikki sanovat "mie". Kampaajalla, kaupassa, poliisikin sanoo mie. Se lämmittää.

Mutta huomenna takaisin stadiin. Ja hyvä niin.