nyt soi: crucified barbara - in distortion we trust

uusi vuosi, vanhat kujeet. ei liene enää mielekästä tehdä kymmeniä lupauksia, joista sitten voisi ehkä yhden pitää. lupaan vain yhden asian:

lupaan opetella sanomaan ei.

se on kamalan vaikeaa. soitetaan töistä, sanon joo. soitetaan toisista töistä, jotka menee päällekkäin edellisten kanssa, sanon joo. kysyy kuka tahansa melkein mitä tahansa, sanon joo. tänä vuonna sanon ainakin kerran viikossa ei. edes sille sedälle kaupan herkkutiskillä, joka aina suostuttelee minut ostamaan ylihintaisia ruokia.

aina kun tulee vaikeaa kyseisen sanan kanssa, lupaan ajatella mainion tohtori orff ja herra dalcroze -yhtyeen laulua juu-perhe. seuraavassa otteita kappaleesta:

oli kerran poika joka sanoi aina juu
"lyöppäs päätä seinään" - poika sanoi juu
hän sanoi juu, hän sanoi juu, hän sanoi juu juu juu
oli kerran poika joka sanoi aina juu

oli kerran äiti joka sanoi aina juu
"syöpäs kilo hiivaa" - äiti sanoi juu
hän sanoi juu, hän sanoi juu, hän sanoi juu juu juu
oli kerran äiti joka sanoi aina juu

eikö välillä voisi sanoa jotakin ihan muuta kuin juu?
vaikka nou, nej, ei, ei, ei, ei missään tapauksessa?
no juu.