np. Hatebreed - Supremacy

Työnteosta, epäoikeudemukaisuudesta ja idioottien suojeluspyhimyksestä.

Eräs henkilö sanoi minulle kerran, että en ole omasta mielestäni tehnyt tarpeeksi töitä, jos en ole vähintään "keksinyt lääkettä syöpään". Totta se kai on, tavallaan. Harva se yö mietin maate käydessäni sitä, kuinka vähän tulikaan tehtyä kuluneena päivänä. Tiedän jo nyt, että tänään tulen kuvainnollisesti ruoskimaan itseäni ihan samasta syystä. Aamulla istuin kokouksessa, äsken tein haastattelun ja kohta lähden tekemään seuraavaa ja sieltä menen yliopistolle. Mutta kaikki tämä humanistinen ja rokkijournalistinen huuhaa ja palloilu ei tunnu tarpeeksi konkreettiselta. Työltä tuntuu, tottakai, mutta ei niin oikealta, kun ei ole oikeita työaikoja.

Kaikki työhön liittyvät asiat paljastavat maailman raadollisuuden. Ja epäoikeudenmukaisuuden. Maailmassa on monta hyvää tyyppiä, jotka tekevät paskaa duunia paskalla palkalla, vaikka ansaitsisivat paljon parempaakin. Sitten on niitä, jotka nostaa hyvää palkkaa uraputkessa, vaikka viikon sisään rikkoivatkin pomon auton ja myöhästyivät krapulan takia reilusti tärkeästä tapaamisesta. Idioottien suojeluspyhimys on paljon aktiivisempi kaveri kuin se, joka jeesaa tosissaan yrittäviä.

Että sellaista tällä kertaa. Kettu kuittaa.