ihmisiä työssä. kaikenlaista sitä näkee kun jalkautuu oikeiden tahojen pariin.

töissä oli paljon tyttöjä. luulin niitä ysiluokkalaisiksi harjoittelijoiksi vaikka olivat minun ikäisiä tai vanhempia. mutta minkäs sille voi kun ne seisoskelee nurkassa ja miettivät viisi minuuttia kehtaisiko sitä kysyä neuvoa joltakin muulta. yksi ei meinannut kehdata kysyä missä voi syödä eväänsä. sanoin sille banaani suussa että mistäs minä sen tiedän, että minä ainakin syön evääni just tässä.

mitä tästä maailmasta vielä oikein tulee?