nyt soi: black label society - mafia (zakk wylde <3)

tänään tunsin oloni varsin kaupunkilaiseksi. ajoin metrolla yhden asemanvälin, join ikkunabaarissa kahvia, poltin tupakkaa ja luin kirjallisuusteoriaa. sitten menin yksin tennispalatsiin katsomaan sofia coppolan marie antoinetten.

yksin pärjää, huomasin. puheliaalle luonteelle se on vähän vaikeampaa, mutta ainakaan elokuvissa ei häiritse muita ainaisilla huomautuksillaan ja sarkastisilla kommenteillaan. elokuva oli hyvä, omalla tavallaan. tarinan köykäisyyden voi antaa anteeksi, koska elokuva oli huippukaunis, siinä oli hyvää musiikkia ja asia argento.

ehkä teen jotain toistekin itse. on se aika hurjaa. läheis- ja läheisyysriippuvaiselle tekee kai ihan hyvää huomata, että itsekseenkin osaa aina välillä olla.

illalla juoksentelin pitkin ja poikin keskuspuistoa.