nyt soi: the odorants - counting wolves

Hyvää arkea kaikille vaan. Olo on jokseenkin kumma. Vietin varsin miellyttävän pitkän viikonlopun J:n hoivissa Tampereella. Juhannusaattona, reipas tyttö kun olen, join pullollisen yhden tähden leikattua konjakkia. Ja saunoin ja söin ja join olutta päälle. Ja niille, ketkä väittävät minun sammuneen pihalle kannetulle soffalle: enpä sammunut, vaan nukahdin. Siinä on visu ero.

Koska on arki ja elämästä täytyy ottaa tukeva ote, päätin ryhtyä osa-aikaiseksi kirjallisuusbloggaajaksi. Ajatuksena on kertoilla lukemistani kirjoista. Kirsi Pihaksi en mieli, vaan ajattelin tällä tavoin jatkaa pitkää ja kunniakasta lukemieni kirjojen listaamisen perinnettä. Tänä vuonna en ole vielä lainkaan pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista, harmi sinänsä.

Tänään luin Melissa P:n päiväkirjaromaanin Sata harjanvetoa ennen nukkumaanmenoa. Se oli mielenkiintoinen, joskin korni, mikä selittyy sillä, että se on todellakin teini-ikäisen kirjoittamaa eroottista tekstiä. Olen aina jollain tavalla tuntenut viehtymystä naisten kirjoittamaa erootillishenkistä kirjallisuutta kohtaan. Yleensä se on liian saippuaista ja masokistisuudestaan huolimatta imelää, mutta viihdyttävää. Kuten oli tämäkin. En tiedä, uskoinko oikein tarinaan, voi toki olla, että kaikki italialaiset miehet todellakin ovat kamalia rietastelijoita.

Kirja sai minut pohtimaan sitä, minkälaiset olisivat oman menneen teini-minäni seksitunnustukset. Ei niissä kyllä aina oltaisi noin taitavia ja mielikuvituksekkaita rakastajia, ehei. Tuskin olisi teilläkään, rakkaat lukijat. Miettikää vain niitä kiljunhuuruisia punkkareita, joiden vierestä aamuisin heräilitte. Ja sitä, kuvailisitteko heitä adjektiiveilla "voimakas", "määrätietoinen" tai "miehekäs".