nyt soi: Honeycrack - Prozaic

Väy väy. Kävin katsomassa yhtä asuntoa äsken. Paikkahan oli mitä mainioin, mutta luulen, että Lotta ja sen tavarat eivät mahdu kahdeksaantoista neliöön. Ja oikea liesi olisi myös ollut kiva. Huomenna taas näyttöön, tosin samaan aikaan olisi Mäkelänkadulla kuvista päätellen paskainen kämppä, ja Munkkisaaressa epäilyttävän edullinen asumus. Taidan valita jälkimmäisen katsottavaksi.

Ruikuti ruikuti. Kämppäasiat valvottaa. Sekä uuden löytymisen mahdottomuus, että se, että nykyisessä asumuksessa majailee känpiksen lisäksi myös sen ranskalainen poikaystävä, jolla näemmä on jo omat avaimet tänne. Maksaisi edes vuokraa jos kerta pitää tätä kotinaan, perkele. Onhan se kivaa, että ollaan ihan in löööve, mutta kun se ranskis tekee iltatöitä ja känpis on mitä on, on täällä aika naheeta olla.

Nillin nillin. Miksen ole miljonääri?

Mutta joo. Muihin, vähän kivempiin asioihin. Luin loppuun Reidar Palmgrenin esikoisromaanin Jalat edellä. Vaikka alussa meinasinkin jättää kirjan kesken, oli loppu niin palkitseva (ja hämmentävä), että alun tahkoaminen kannatti. Lukemisen arvoinen kirja, siis.