nyt soi: slayer - south of heaven

voi kun kaiken voisi laittaa humalan piikkiin. ihan kaiken.

ensinnäkin tämän tilityksen.

toiseksi kaikki tunne-elämän vammakohdat.

kolmanneksi kaikki typeryydet, joita on elämänsä aikana onnistunut suorittamaan. (toisaalta, suurin osa niistä on mallasjuoman ansiota. anteeksi äiti, lapsesi on idiootti.)

neljänneksi kaikki asiat, jotka jätti suorittamatta odottaakseen jotain uutta ja jännittävää.

ymmärtäisin tämän vitutuksen jos edes olisin oikeasti humalassa. mutta ei. koska omat sanat on lopussa, lainaan viisaampien:
"'Venaa', Ziggy huudahtaa. 'Tarkotatsä... tarkotatsä et Slayerin ansiosta sun oli helpompi kestää tota, se raiskaus ja muu touhu? Mä tarkotan se kun sä tiesit miten hyvä Slayer on?'
    Robinin pää heiluu, ei mihinkään erityseen suuntaan. Luultavasti nyökkäys. Tumps, tumps, tumps tyynyä vasten.
    'Tää on ihmeellistä.' Ziggy kirjoittaa kuumeisesti. Hänen käsialansa on rappeutunut lukukelvottomaksi."
(Dennis Cooper: Try)